Pääluottamusmies Mimmi Asikaisen Vappupuhe 1.5.2017

Hyvät ystävät, järvenpääläiset,

olen saanut kunnian toimia ammattiyhdistysliikkeen viestintuojana ja puhujana tänään, täällä Järvenpään torilla. Kiitän siitä.

Toimin yhtenä suomen lähi- ja perushoitajaliiton, SuPerin, pääluottamusmiehistä, eli pienipalkkaisella naisvaltaisella alalla, yhtenä työpaikkojen edunvalvojista. Toivottavasti saan tässä puheenvuorossa hieman avattua miten hoitoalalla voi-daan, ja miltä asiat hoitajien suunnalta katsottuna vaikuttavat.

Minulla ei ole valkoista lakkia päässä, koska en ole ylioppilas. Olen ammatillisen koulutuksen käynyt. Yleissivistävän, suomalaisen, ammatillisen koulutuksen.
Luokittelen itseni duunariksi. Meitä kaikkia tarvitaan.

Koulutusleikkaukset ammatillisesta koulutuksesta kauhistuttavat, lähiopetuksesta leikataan ja on leikattu paljon. Olen todella huolissani, miten käy ammatillisen opetuksen yleissivistävyydelle, kun lukuaineista karsitaan ja painopiste siirtyy yhä enemmän vain työn opetteluun ja työssä oppimiseen.

Duunarilla on myös oikeus monipuoliseen ja laadukkaaseen opetukseen, on kaik-kien etu, että opetus säilyy yleissivistävänä ja laaja-alaisena myös ammatillisissa oppilaitoksissa.
Lähiopetuksesta karsiminen, näyttäytyy myös opetusvastuun siirtymisessä ete-nevissä määrin työpaikoille.

Hoitoalalla opiskelijat eivät enään saa, harjoittelunsa tueksi, yhtä kattavaa teo-reettista opetusta koulusta, ennen työharjoittelua.
Lähihoitajaopintoihin kuuluu useampi, monen viikon työharjoittelu.

Tämäkin kuormittaa jo ennestään ahtaalle puristettua henkilökuntaa, kuten myös se että soveltuvuuskokeista on luovuttu, esimerkiksi lähihoitajaopinnoissa.
Kaikki eivät sovellu hoitajiksi, ammattiliitto SuPer on toistuvasti vaatinut soveltu-vuuskokeiden palauttamista lähihoitajaksi pyrkiville opiskelijoille.
Yhteenvetona, koulutusleikkaukset on peruttava.

Hyvät ystävät,

viime viikolla luimme lehdistä, että kätilöopiston sairaala joudutaan kiireellisesti sulkemaan sisäilmavaurioiden takia, useat työntekijät kärsivät vakavista oireista huonon sisäilman ja homeen takia.

Toissaviikolla olin SuPerin pääluottamusmiespäivillä, meille piti siellä luennon työ-terveyshuollon- ja ympäristötieteiden professori Putus Turun yliopistolta, hän esit-teli meille SuPerin jäsenistölle tehdyn laajan kyselyn terveydellisestä oireilusta

Suurin osa vastaajista työskenteli vanhusten hoitolaitoksissa ja päiväkodeissa. Tutkimus on aivan tuore, joten kattava julkaisu ja yhteenveto siitä julkaistaan lähiaikoina.

Kyselyssä nousee esiin, että astma on jäsenistöllä selvästi yleisempi lääkärin to-teama sairaus, kuin muussa aikuisväestössä vastaavalla otannalla.
Esiin nousee monia muitakin tyypillisiä huonon sisäilman ja homeen aiheuttamia sairauksia, kuten toistuvat poskiontelotulehdukset ja päänsärky, näitä kaikkia esiintyy jäsenistöllä huomattavasti enemmän kuin valtaväestöllä.

Ammattiliitto on Tehy, on tehnyt vastaavan kyselyn, ja tulokset ovat samansuun-taiset molemmissa.
Niin SuPerin kuin Tehyn kyselyissä, astmaa on diagnosoitu vastaajien keskuudes-sa yli puolet enemmän, kuin valtaväestöön verrattuna. Tämä on yksi esimerkki siitä, millaisissa työolosuhteissa monet hoitajat päivittäin työskentelevät, ja altis-tavat oman terveytensä. Osa on altistunut niin pahasti, että he ovat menettäneet työkykynsä.

Julkisuuteen nousevat, kuten kätilöopiston sairaala, ovat vain jäävuoren huippu. Tämä on tikittävä pommi, minkä monessa muodossa, tulemme löytämään edes-tämme.
”Sisäilman kuuluu olla hajutonta, ja huomaamatonta, professori muistutti”

Hyvät ystävät,

Yhteenvetona pienipalkkaisia naisvaltaisia aloja on nyt kyykytetty aika monesta suunnasta. Kentällä työskennellessä näkyvät koulutusleikkaukset, leikkaukset joi-ta kunnissa on tehty palvelutuotantoa supistamalla sekä resursseja pienentämäl-lä. Työskentelyolosuhteet monissa rakennuksissa ovat huonot.
Tämä kaikki, on kruunattu kilpailukykysopimuksella, eli kikyllä, eli kiristävällä kyykytyksellä, tai miten sitä nyt haluaa kutsua.

Pienipalkkaisten naisvaltaisten alojen panos viennin nostamiseen, vai miten se menikään. Olin äskettäin luennolla jossa muistutettiin, että kikyä pitää arvostaa. Tässä runsaan osinkokevään keskellä, se nyt tuntuu hieman haasteelliselta, an-teeksi vain.

Hyvät ystävät,

eihän tämä vielä riitä, vaan jalokivenä siellä kruunussa on Sote. Sote, jonka al-kuperäinen ajatus oli hyvä, yhtenäistää sosiaali- ja terveyspalveluiden kenttää.
Monet asiantuntijat ovat uudistuksen tässä muodossa, missä sitä nyt ollaan läpi viemässä, teilanneet. Henkilöstön näkökulmasta voi miettiä että kuinka suuri osa kolmen miljardin säästötavoitteesta on tarkoitus repiä henkilöstön selkänahasta. Veikkaisin että aika suuri.

Olen kuullut nyt monesti sanottavan, että turhaan hoitohenkilökunta on huolestu-nut, heidät vain siiretään liikkeenluovutuksella, vanhoina työntekijöinä maakun-tiin.

Muutama pointti tästä siirrosta,

- vaikka henkilöstö siirtyy maakuntiin vanhoina työntekijöinä, eivät he saa suojaa irtisanomisperusteita vastaan. Yt -neuvoitteluille ei ole mitään es-tettä.

- Työehtosopimukset tulevat muuttumaan, palkkauksen ja työehtojen osalta siirrytään matalampitasoisiin, eli huonompiin. Huonompaan palkkaukseen ja huonompiin työehtoihin – siinä sivussa, tämä laskee myös ostovoimaa.

- Työsuhteista tulee epävarmoja jatkuvasta kilpailutilanteesta johtuen. Tämä ei ole henkilöstön etu, eikä varmasti asiakkaidenkaan.

- Mitä käy määräaikaisille työntekijöille, joita on todella paljon ? Tämä ky-symys mietityttää minua ainakin paljon. Tuleeko meille joukko työntekijöi-tä, joilla on liuta 0-tuntisopimuksia

- Työttömien määrä tulee lisääntymään

Hyvät ystävät,

ammattiyhdistysliikkeen mustamaalaaminen on nyt jotenkin kovin pinnalla, me-diakin tuntuu siihen yhä useammin lähtevän mukaan. Ay-tyypit, oman edun ta-voittelijat jotka haluat kohtuuttomia.
On päivänselvää että EK:n tavoite on rikkoa työehtosopimusten yleissitovuus se-kä saada työsopimusten tekemisestä villi kenttä, jossa työnantaja voi valita hal-vimmalla töihin tulevan.

Minä kannustan teitä ihmiset liittymään oman alanne ammattiliittoon, yhdessä olemme vahvempia.
Järjestäytyneenä voimme vahvemmin vaikuttaa siihen, ettei suomea muuteta halpatyömaaksi, vaan omalla palkalla pitäisi kyetä elättämään itsensä.

Minä ammattiyhdistys-aktiivina en tunnista tuota kuvaa oman edun tavoittelijois-ta. Pääluottamusmiehen työssäni teen töitä sen puolesta että hoitajien työskente-lyolosuhteet olisivat kohtuulliset, että työehtoja noudatetaan, että henkilöstömi-toitus pysyisi lain sallimassa minimissä. Se on yhteistyötä, neuvottelua ja sopi-muksia organisaation sisällä, esimiesten, työsuojelun, hallinnon sekä työntekijöi-den kanssa. Eli yhteistoimintaa, myös sanan positiivisessa merkityksessä.

Hoitajien stressinsietokyky on melkoinen, kiire itsessään ei väsytä kuten se, jos työ pitää tehdä vastoin omia eettisiä arvoja.
On kova paikka todeta, että minä en pysty työssäni pitämään kiinni niistä eetti-sistä arvoista, joita olen itselleni asettanut, jotka koulutukseni on minulle asetta-nut ja joihin oletan meidän suomalaisen yhteiskuntamme perustuvan. Toivon että jokainen päättäjä muistaa tämän, miettiessään kiristämmekö hoitohenkilökunnan työoloja.

Hyvät ystävät, rakkaat kanssakulkijat, järjestäytykää, älkää jääkö yksin.

Iloista Vappua, ja aurinkoista kevättä kaikille !