Kuinka tärkeä on yksi puu?

Suomalaisilla on väitetysti erityinen luontosuhde – arvostamme luontoa ja pidämme puista. Ja koska ihmiset ovat inhmillisiä olentoja, toiset puut ovat meille tärkeämpiä kuin toiset. Minulle tärkeä puu seisoi entisen Järvenpään kuvataidekoulun rakennuksen pihalla. Alakouluikäisenä minä ja kaverini teimme kuvistehtävämme nopeasti ja opettajan silmän välttäessä livahdimme pihalle roikkumaan matalalla kasvavassa koivun oksassa. En tiedä montako kertaa, mutta niin usein, että seitsemästä kuvataidekouluvuodestani muistan parhaiten sen yhden puun.

Joskus tärkeä puu on sellaisessa paikassa, johon suunnitellaan rakentamista. Joskus joudutaan miettimään, kuinka tärkeä puu voi olla. Onko puu niin tärkeä, että se voi viivyttää rakentamista jopa vuosia, onko puu niin tärkeä, että rakennussuunnitelmia pitää sen vuoksi muuttaa?

Minusta puihin voisi kaupunkialueella suhtautua varsin käytännöllisesti. Jos puu on vanha ja vaarallinen, on se kaadettava, jottei se kaadu ja vahingoita ihmisiä tai kaupunkiympäristöä. Jos puu on tien tai koulun edessä, on koulu todennäköisesti tärkeämpi. Meidän on päästävä kulkemaan järkevästi suunnitelluilla, hyväkuntoisilla teillä ja meidän on tärkeää kouluttaa lapsemme koulunkäyntiin sopivissa tiloissa.

Hyvä liikennesuunnittelu ja koulutettu väestö tekevät luonnon ja ympäristön suojelemisen helpommaksi. Koskematonta luontoa ei voi säilyttää kaupungissa. Kaupunki-istutusten tehtävä on tehdä kaupungista viihtyisämpi ja kauniimpi, ei niinkään suojella luonnon monimuotoisuutta. Sitä työtä tehdään toisaalla. Kaupunkiympäristöön kuuluu muutos ja kehittyminen, siihen kuuluu myös ympäristön muokkaaminen sellaiseksi, että ihmiset voivat liikkua siellä helposti, turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Sitten päästään takaisin minun tärkeään puuhuni. Sitä ei enää ole. Ehkä me roikuimme sen ihanan maahan asti roikkuvan oksan poikki (toivottavasti emme!). Hieman haikeaa oli aikuisena huomata sen puuttuvan. Toisaalta paikalla on nyt pieni, sievä puisto jossa on penkkejä ja istutuksia, ja koivuja on metsissämme vielä paljon. Toivon, että näin on myös jatkossa ja muistamme pitää tärkeinä myös ja etenkin niitä puita, joita kukaan ei ehkä koskaan katsele eikä ihastele.

Kirjoittaja on tuore Järvenpään kaupunkikehityslautakunnan jäsen, joka sai jo ensimmäisessä kokouksessaan ajateltavaa pitkiksi ajoiksi eteenpäin.