Vappupuhe 1.5.2019

Vappupuhe 2019

Hyvät ystävät ja toverit,

Olemme kokoontuneet tänne paremman tulevaisuuden puolesta taistelleiden muistoa vaalimaan. Muistoa jota ei ole aina saanut surra julkisesti. Sota hajoitti perheitä, jätti orpoja eivätkä kauhut päättyneet sodan päätyttyä, vaan uhrimäärä kasvoi vankileireillä ja vainoissa moninkertaisiksi. He menettivät henkensä taistellessaan niistä eduista jotka minun sukupolvelle on itsestään selviä. Heidän tekemien uhrausten myötä olemme valmiita jatkamaan omistautumista aatteelle, jotta heidän pyrkimyksensä muuttaa maailmaa ei olisi turhaa.

Toverit,

Tämän kevään eduskuntavaaleissa kansa äänesti muutosta. Tuloeroja kasvattava politiikka on nähty kaikessa raadollisuudessaan. Meillä on pienipalkkaisten joukko joka elää niukkuudessa, köyhiä eläkeläisiä joiden eläke ei riitä omavastuuosuuksien vuoksi edes pakollisiin lääkkeisiin, lapsiperheitä joissa lasten päivän ainoa lämmin ruoka tulee koulussa. Hallituksen leikkuri kosketti eniten niitä, joista yhteiskunnan olisi pitänyt erityisesti huolehtia. Meillä on vielä tänäkin päivänä ylisukupolvista köyhyyttä ja suuret tuloerot näkyvät jo päivähoidossa. Jos yhteiskunta ei huolehdi heikoimmasta osastaan niin kuka sen tekee? Meille on raskain uhrauksin taisteltu tasa-arvoisempi Suomi emmekä ole valmiita siitä luopumaan.

Hyvät ystävät,

Sata vuotta sitten saavutettu oppivelvollisuus antaa lapsillemme tasa-arvoisemmat lähtökohdat. Seitsemänkymmentäluvulla Peruskoulu mahdollisti kaikille koulutuksen jatkamisen pidemmälle. Nyt kuitenkin on toimittu niin että koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta tehdyt leikkaukset, saattavat lapsia epätasa-arvoiseen asemaan. Lapsiperheköyhyyden kasvaessa on tärkeää että yhteiskunta huolehtii siitä että jokaisella lapsella on vanhempien tulotasosta ja työtilanteesta riippumatta mahdollisuus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, peruskouluun ja maksuttomaan jatkokoulutukseen. Niihin tulee ohjata varoja. Näin ollen meidän on jatkettava historian viitoittamaa poliittista työtä. Keväisen vaalituloksen perusteella on selvää että Suomen kansa toivoo että kaikilla on mahdollisuus oppia ja luottaa parempaan tulevaisuuteen. Juuri niin kuin aatteen puolesta taistelleet toivoivat.

Ystävät ja toverit,

Ehkä on mahdollista rikastua työllä tai tulla edes toimeen. Sekin monelle riittäisi. Meillä on työssäkäyvä pienipalkkaisten joukko joilla palkka ei riitä elättämään perhettä. Työllisyystilanteen ollessa huono on työpaikka kuin lottovoitto, sitä ei kukaan halua menettää. Työnantajapuoli on saanut helpotuksia ja valtio tukee yrityksiä miljardeilla, koska ne ovat työnantajina kansalle tärkeitä. Mutta entä työntekijä. Meille maksetaan työehtosopimuksen mukainen minimipalkka ja vaativa työntekijä koetaan hankalaksi, joka tulisi olla helposti korvattavissa. Mutta me teemme työn joka mahdollistaa yrityksen tuottavuuden. Siitä tulee saada kohtuullinen palkka. Ilman meitä työntekijöitä ei olisi yrityksiä. Sata vuotta sitten kansa halusi taistella työehtojen puolesta ja niin kauan kuin on meillä työtätekevä kansanosa, on meidän yhdessä pidettävä huoli ettei työntekijän tarvitse tulevaisuudessakaan taistella työehdoista yksin.

Hyvät ystävät ja toverit,

Suomessa saatiin oikeudet joita työväestö taisteli itsenäisen Suomen alkutaipaleella. Jos näitä oikeuksia nyt oikealta heikennetään niin meidän vasemmalla, on pidettävä huoli ettei taistelu ollut turhaa. Meidän tulee huolehtia että tuloeroja jälleen tasataan ja ettei heikoinkaan kansalainen jää vaille huolenpitoa.
Me emme unohda mitä sata vuotta sitten nuoren Suomen kansa koki. Me jatkamme työtä aatteen puolesta ja pidämme huolen ettemme luisu kohti yhteiskuntaa jossa hauras jää jalkoihin. Aatteenne puolesta annoitte henkenne. Sitä kunnioitamme.

Hannaleena Lehtinen